Kiitoskortteja ja kirjansidontaa

Toukokuun loppu on kiitosten aikaa. Muistetaan opettajia, oppilaita, valmistuneita, vietetään ehkä läksijäisjuhliakin...

Tässä kootusti muutamia väkerryksiä liittyen näihin aiheisiin.

Näppärät pikkukortit kukkalahjaan syntyivät näistä aineksista:

Isolla kuviolävistäjällä perhosen saa joko kokonaan irti tai sitten siivet voi taivuttaa ylöspäin ja liimata perhosen taakse taustapaperin.

Väänsin metallilangasta perhosille tuntosarvet. Ne toimivat samalla tikkuna, jonka voi tökkäistä kukkapurkkiin.

Retro-Dymolla naputtelin kortteihin tekstit IHANAA KESÄÄ / IHANAA LOMAA.

Tähän korttiin käytin samaa perhoslävistäjää. Leikkasin erikokoisia kukkasia kuviopapereista ja liimasin niitä päällekkäin. Mausteeksi vähän helmiä ja pitsiä :)














Talvella harjoittelin japanilaista kirjansidontaa. Nyt sain kunniatehtävän sitoa kirjasen eläkkeelle jäävälle työkaverille. Teimme hänelle aikuisten ystäväkirjan eli frendibookin ;)

Rudolf Koivun hurmaava kuvitus pääsi kunniapaikalle etukanteen. Ja takakanteen liitin Renoirin Kevät -maalauksen kylkeen taitavan työkaverini Mellun virkkaaman pitsin.

Tänään se sitten alkoi, nimittäin odotettu ja ehkä ansaittukin, KESÄLOMA <3

Nyt on aikaa ja mahdollisuus väkertää vaikka aamusta iltaan...

-Sirpa

Kerrostarjotin vanhoista lautasista

Varaston nurkkaan on talven aika kertynyt pino lautasia = "kirppisaarteita". Kesän mosaiikkikurssi lähestyy ja sinne tarvitaan materiaalia, mutta voisi sitä jonkun lautasen jättää ehjäksikin...itse tehty kerrostarjotin olisi kiva piristys kesäkattaukseen.

Tarvikkeet ovat varsin yksinkertaiset ja edulliset. Eli kauniita lautasia (tässä kolmea eri kokoa), kierretanko (tällainen oli varastossa pyörinyt jo vuosia, mihin tarkoitukseen lie aikoinaan hankittu?), muttereita & prikkoja, liimaa. Ja reikien poraamiseen tietysti porakone.

Poraaminen olikin varsin haastava juttu, koska lautaset olivat todella kovaa materiaalia. Lasituspinta piti ensin saada rikki kaakeliterää käyttäen. Sen jälkeen porattiin varovasti vuorotellen lautasen molemmilta puolilta. Onneksi kätevällä emännällä oli apunaan kätevä isäntä ;)

 

Koska haluan aina kierrättää mahdollisimman tehokkaasti, olivat mutterit ja prikat myös käytettyjä (löytyivät varaston miljoonalaatikosta). En saanut niistä putsaamalla tarpeeksi siistejä, joten tartuin spraymaalipurkkiin ja suihkautin ne valkoisiksi.

Sitten vaan lautaset paikoilleen ja prikka & mutteri lautasen ylä- ja alapuolelle.

Alimman (ja suurimman) lautasen alle liimasin väärin päin pienemmän lautasen tarjottimen jalaksi. Jalan sisään piiloutuu alimmainen mutteri.

Vielä puuttui nuppi kierretangon päästä. Se olikin tämän projektin ainoa osto-osa. Rautakaupasta hankittu vedin sai sekin valkoista spraymaalia pintaansa. Vetimessä olevaa reikää suurennettiin poraamalla ja vedin kiinnitettiin tankoon kaksikomponenttiliimalla. Pitäisi siis kestää nostamista, tarjotin on nimittäin aika painava.

Metallilautasista tulisi myös kiva tarjotin. Ja nuo ruusut sopisivat romanttisempaan tyyliin. Ruusutarjotin saisi tyyliin sopivan nupin sokeriastian kannesta =D

-Sirpa

Kesän ensimmäiset betonityöt!

Betonitöiden tekeminen kuuluu takuuvarmasti kesääni. Puutarhaan on syntynyt menneinä kesinä laattoja, ruukkuja, ulkotulialustoja yms. Minulla ei ole sisätilaa betonitöiden tekemiseen, joten teen niitä ulkosalla.

Päätin kokeilla, syntyisikö betonista jotakin pientä ja sievää. Olin säästänyt muutamia suklaarasian sisuksia ja lisäksi kirpputorilta tarttui mukaan silikoninen jääpalamuotti.

Tarvikkeet: Kuivabetonia (myydään 25 kg:n säkeissä/noin 5 € eli varsin edullinen materiaali), vettä, ruokaöljyä, suti, muotteja, sekoitusastia.

Muotit kannattaa öljytä kevyesti, jotta valmiit työt irtoavat helpommin. Kuivabetoni sekoitetaan vesitilkan kanssa paksuksi puuroksi. Kädet kannattaa suojata ja myös hengityssuojaimen käyttö on suositeltavaa, sillä betonipölyn hengittäminen ei liene kovin terveellistä!

Valmis betonimassa lusikoidaan muotteihin. Betoni alkaa kovettua heti, joten massaa kannattaa valmistaa vain sellainen määrä, joka tulee käytettyä. Työvälineet täytyy myös pestä heti. Muotteja kannattaa kopauttaa maata vasten muutaman kerran, jotta ilmakuplat poistuvat. 

Betonivalut voi peittää muovilla, jotta ne eivät kuivu liian nopeasti. Isompia betonitöitä olen myös kastellut kuivumisen aikana, mutta nämä pienet jätin vain rauhassa kuivumaan. Näin pienet työt kuivuvat parissa päivässä. Liian aikaisin ei kannata muotteihin mennä koskemaan eli malttia ;)

 

 Tässäpä näitä valmiita "herkkupaloja". Mutta mihin näitä voisi käyttää?

Kukkuruukkuihin katemateriaaliksi ja katseenvangitsijaksi. Pöytäliinapainoksi terassille.

Voihan näillä pelata vaikka risti-nollaa!

-Sirpa

Äidille!

Etsin inspiraatiota äitienpäiväkorttiin tästä upeasta paperileikkaus -kirjasta:

Kirjan malleja olen aikaisemminkin kokeillut, mutta kovin sujuvasti tuo askarteluveitsen käyttö ei vielä suju. Harjoituksen puutetta...

Valitsin valmiista malleista tällaisen kukkateeman, otin siitä kopion, teippasin kopion korttikartongin päälle ja leikkasin nuo valkoiset alueet pois. Samalla leikkautui myös alempi korttikartonki. Suoran reunan leikkaaminen onnistui viivottimen avulla ja nuo isommat kaarevat alueetkin leikkautuivat siististi.

 

 Sitten valuikin muutama hikipisara eli noiden pienempien alueiden leikkaaminen olikin vähän haastavampaa. No, niistäkin selvittiin joten kuten! Huomaatko muuten mokani? Onnistuin leikkaamaan keskimmäisen kukkasen alimmat lehdet irti...

Leikatun kuvion taustalle liimasin kohokuvioisen väripaperin. Taustaksi vielä harmaa korttipohja.

Perhonen lennähti vielä koristamaan korttia (sitä en sentään leikannut veitsellä vaan kuviolävistäjällä ;) Minun äitini saa kortin lisäksi uudet puutarhahanskat ja siemeniä. Hän saa siis kasvattaa äitienpäiväkukat ihan itse!

-Sirpa

Grillin teline + akvaario = kukkapöytä ja minikasvihuone :)

Isäntä osti uuden kaasugrillin, joten vanhan grillin puuosat houkuttivat heti tuunaamaan. Mitä niistä voisi tehdä? Varastosta löytyi myös vanha akvaario...olenkin jo pidemmän aikaa haaveillut kukka-/ruukutuspöydästä, joten eiköhän näistä aineksista jotakin synny!

Tarvitaan muutama ruuvi ja kätevä mies (no kyllä nainenkin osaa ruuvinväännintä käyttää, mutta tiettyjä työvaiheita voi aina ulkoistaa). Putsauksen jälkeen pöytä näyttää oikein kivalta, mutta väri ei miellytä...

Kerros valkoista maalia ja akvaarion sovitus. Sehän on kuin mitoitettu tähän!

Toinen kerros maalia ja sitten hangataan hiomapaperilla pinta kuluneen näköiseksi.

Pintaan suihkaus mattaa spraylakkaa ja etsitään pöydälle sopiva paikka puutarhasta!

Aika kivalta näyttää. Nyt vaan pikkutaimet ulkoilemaan minikasvihuoneeseen.

Tyytyväinen olen tämän viikonlopun aikaansaannoksiin. Tämän tuunauksen lisäksi sipulit on istutettu kasvimaalle, tillit & salaatit vanhaan rottinkikoriin ja perunat ämpäriin (olen varsinainen pienviljelijä ;)

-Sirpa

Rannekoruja helposti ja nopeasti!

Olen korvakorujen suuri ystävä, mutta tykkään myös erilaisista rannekoruista. Niitä (kuten korviksiakin) pitää olla PALJON erilaisia, jotta voi sitten fiiliksen ja vaatetuksen mukaan napata jotakin käteensä aamuisin...

Muistivaijeria (memory wire) käyttäen rannekoruja syntyy helposti ja nopeasti. Muistivaijeri on vahvaa teräslankaa, joka pysyy muodossaan. Sitä on myynnissä eri kokoisena ja värisenä, myös lasten kokoa sekä sormuskokoa!

Rannekorua varten tarvitset vain vaijeria, helmiä (puu/lasi/muovi/metalli) sekä kahdet pihdit. Toisilla leikataan vaijeri sopivaan pituuteen ja toisilla väännetään korun päihin lenkit.

Aloita vääntämällä vaijerin toiseen päähän lenkki. Se estää helmiä putoamasta. Muistivaijeri on todella kovaa ja vaatii kunnon pihdit sekä katkaisemiseen että vääntämiseen.

Pujottele helmiä niin monta kierrosta kuin haluat. Tee lopuksi myös rannekorun toiseen päähän lenkki ja koru on valmis. Se pysyy ranteessa ilman lukkoa.

Korun päissä oleviin lenkkeihin voi myös ripustaa irrallisen helmen tai pienen riipuksen kuten olen tähän pinkinsävyiseen koruun tehnyt.

Lasihelmistä valmistettu koru on painavampi kuin puu/muovihelmistä tehty. Tämä seikka kannattaa huomioida korua suunnitellessaan.

 

Ehkä ei kuitenkaan ihan kaikkia näitä yhtä aikaa ranteeseen, vaikka aika herkullisen ihania ovatkin ;)

-Sirpa