maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mummoa muistaen: Pitsiliinasta kelloksi


Jo edesmennyt isoäitini oli taitava käsistään. Hän neuloi villasukkia ja lapasia sekä virkkasi monenlaisia pitsiliinoja. Vierailujen päätteeksi hän tarjosi minulle usein virkkaamiaan pitsiliinoja, vähätellen niitä:"Nämä nyt ovat tällaisia, lankakin oli vähän huonoa, huolitko näistä?" Otin liinat aina kiitollisena vastaan, koska arvostin käsityötä, vaikken niitä juuri koskaan käyttänytkään. Viime aikoina olen miettinyt, mitä niistä tuunaisin. Ompelisinko liinan kiinni tyynynpäälliseen vai koristeeksi kesäkassiin? Sitten löysin idean, jota päätin kokeilla. Kiitos Santtu :)



Pitsiliinan (halkaisija noin 23 cm) kovetin sokeriliuoksella. Ensin kokeilin tärkkäämistä suhteessa 1dl vettä/1dl sokeria (tämä ohje oli tuossa Santun blogissa). Totesin kuitenkin, että liina jäi kuivuttuaan vähän liian "lötköksi", joten kastoin sen uudestaan vähän tuhdimpaan vesi-sokeriseokseen (1dl lämmintä vettä ja sokeria lisätään niin kauan kuin se sulaa. Lopuksi sulamaton sokeri jää kiteiksi astian pohjalle).

Liina kastellaan sokeriveteen, puristellaan ylimääräiset vedet pois, tasoitellaan muovin päälle tasaiselle alustalle ja annetaan kuivua rauhassa (ainakin pari päivää, itse kuivatin liinaa saunan lauteilla jälkilämmössä).


Kovettuneen liinan keskelle kiinnitin valmiin kellokoneiston. Tässä liinassa oli juuri sopivan kokoinen reikäkin keskellä.


Tein toisen kellon hieman suuremmasta liinasta (halkaisija noin 36 cm). Siinä oli keskellä vähän liian suuri reikä, joten liimasin kovettuneen liinan taakse valkoisesta pahvista leikatun ympyrän. Ympyrään tein sitten kellokoneiston tapille sopivan reiän.

Mukavaa, että mummon virkkaamat liinat pääsivät vihdoinkin kaapin kätköistä käyttöön  =D

-Sirpa

3 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Kiitos kommentistasi!